Ennen kuin julkisesti ilmoitin, että haaveeni on tehdä tätä työtä myös niin, että minut voi tilata omalle ryhmälle, yhteisölle tms., niin minuun otettiin tältä osin yhteyttä. Uuden yhteistyökumppanini kanssa meillä syntyi teema työpajalle, kauneus sinussa.

Pohdittiin muun muassa sitä, miten me usein näemme itsemme synkemmässä valossa kuin mitä toiset meidät näkevät. Vähätellään, pienennetään ja mitätöidään itseämme. Toiset näkevät meidät paljon myönteisemmin. Tuntuu, että kenestäköhän tuo puhuu, jos kuulee jotain positiivista itsestä. Näin on ainakin minulle käynyt lukemattomia kertoja. Kriitikko istuu omalla olkapäällä, joka kuiskii korvaan uskomuksia, jotka eivät ole totta. Menneisyyden kokemukset pelkoineen ja pettymyksineen kaivertavat sydänalaa.

Puhumattakaan ulkoisista paineista, mitä media tykittää meihin, että kehollisesti pitää olla tietynlainen ja myös yhteiskunnan käsitys menestyksestä on hyvin suppea, joka perustuu titteleihin, ulkoisiin saavutuksiin ja materiaan. Arvostetaan oman elämänkatsomukseni mukaan liikaa ”vääriä” asioita, ja se ”oikea” menestys ja kauneus sivuutetaan. Ei nähdä pintaa syvemmälle. Nämä herättävät monissa ihmisissä puutteellisuuden kokemusta sisäisesti, kun verrataan itseä kauniisiin ja rohkeisiin, täydellisiin tefloneihin.

Kun aloin käydä Vital Danza työpajoissa olin hyvin rikki ja itsetuntoni oli nollassa. Vertasin itseäni kurssikavereihini, jotka olivat päteviä osaajia eri aloilta ja vaikuttivat itsevarmoilta ja olivat sydämellisiä ja avoimia. Minä tunsin olevani en mitään kaikilla asteikolla. Tunsin, että ero välillämme oli huima.

Työpajoissa oli ( ja on minun työpajoissa) paljon harjoituksia, joissa katsotaan toisia silmiin. Tansseja, joissa toinen katsoo ja toinen tanssii, tai osa ryhmää tanssii ja toiset katsovat. Tullaan nähdyiksi ja hyväksytyiksi. mm. Nämä harjoitukset avaavat sydänyhteyden kauneuteen sisällämme. Ja monet monet muut harjoitukset. Aloin huomata, miten ihmiset ovat todella kauniita. Kaikissa oli jotain uskomattoman rakkaudellista, joka liikutti ja samalla avasi itsessä väylää oman kauneuden kokemukseen. Toiset toimivat peilinä. Mitä näen toisessa, on myös minussa. Kurssikaverit alkoivat näyttää vähemmän uhkaavilta ja heistä tuli minulle tärkeitä kannustajia ja valoivat uskoa itseeni koko yhteisen matkamme ajan ja pikku hiljaa aloin tuntea olevani samalla viivalla heidän kanssaan.

Tämä kauneuden näkeminen toisissa ja kokeminen itsessä siirtyi myös arkeen. Naapurit ja tuttavat ja vieraat alkoivat näyttää eriltä. Aiemmin kateutta herättäneet ihmiset, jotka nyt näin uusien linssien kautta, aiheutti hyvän olon tunteen, kun aidosti ihailin heitä ja heidän kauneuttaan ja osaamistaan. Se, että tunnustan toisen taidon tai jopa paremmuuden, jos pitää edelleen verrata, ei ole minulta millään tavoin pois. Päinvastoin, oma ilon ja rakkauden kokemus kasvaa.

Nykyään kauneuden kokemus on minulle sisäinen olotila. Nuorempana ei tällaisesta ollut hajuakaan, vaan kauneus oli sitä, mikä näkyi peilistä, pintaa. Minua pidettiin nättinä tyttönä ja toki siltä näytin. Kolarin jälkeen kyseltiin ”Kai sillä säilyi kasvot?”. Enemmän minulla on piiloteltavaa vaatteiden alla kuin kasvoissa vielä tänä päivänäkin, paitsi etten välttele bikineissä esiintymistä enkä uimahalleja. Metritolkulla leikkausarpia, sinertävää jalkaa, löysää nahkaa, vinoa lantiota, ontumista, joita ei varmastikaan pidetä mediaseksikkäänä. Nämä ulkoiset ”viat” ovat minulle ansiomerkki selviytymisestä ja voimasta ja siitä, että olen elossa.

Meissä kaikissa on varmaan ulkoisesti jotain joka ei miellytä itseämme ja se tänä kehon kauneuden palvomisen aikakautena voi aiheuttaa turhautumista ja saa liian ison painoarvon. Minua auttoi paljon myös tähän sisäinen kauneuden kokemus. Tunnen itseni kauniimmaksi kuin koskaan aiemmin huolimatta kehoni ”virheistä”. Vaikka peilistä katsoo mustat silmänaluset ja rypyt alkavat vallata kasvoja, koen kauneuden syvällä sielussani. Hyväksyn iän ja elämän tuomat muutokset kehossani, enkä ota kroppaani niin tosissani. Tarkoitan tällä, etten välitä, etten ole lähelläkään täydellisyyttä, eikä minun tarvitse, eikä sinun tarvitse. Huollan ja huolehdin kyllä hyvin paljonkin tätä oivaa työkalua, jonka avulla voin kokea elämän energian itsessäni. Omiin työpajoihini olen ottanut mukaan itsemme hyväksymisen kokonaisuudessaan, myös kehon. Olet hyvä ja riittävä ja kaunis juuri sinunlaisessa kropassasi.

Uskon, että se, mikä ratkaisee niin ulkoiset kuin sisäiset esteet itsemme hyväksymiselle ja arvostamiselle, on sydämen avaaminen omalle kauneuden kokemukselle. Kauneus on rakkaus. Ei meidän tarvitse olla uimarantojen prinsessoja tai adoniksia, kun meillä on sisällämme säihkyvä timantti, joka auttaa meitä viihtymään omissa nahoissamme.